Jaakkima – Rio de Janeiro
1.
Jaakkiman kirkossa (2003), san. Sirpa Pakarinen
Katri Tirkkonen,
laulu
Selja Flink, huilu/piccolo
Panu Helke, basso
Punkaharjun Naislaulajat vahvistettuna
EA, piano
2.
Rakas entinen (1991), san. Irmeli Loukkaanhuhta
Marja-Leena Luumi, laulu
EA, piano
Jaakkiman kirkossa kertoo mystisen tarinan jonka kiteeläinen runoilija Sirpa Pakarinen on
omakohtaisesti kokenut: käydessään Jaakkiman kirkon raunioilla rajan takaisessa
Karjalassa siellä oli pieni tyttö joka hartaasti polvistui oletetun alttarin
äärelle rukoilemaan.
Yhteistyöni Katrin kanssa lähti siitä kun Kesälahden
yksinlauluryhmässä oltiin vankasti sitä mieltä että Katrin ”hauantakanen” ääni
olisi syytä tallentaa levylle. Nyt on tehty jo kaksi levyä ja keikkailtu siellä
sun täällä välillä vakavasti mutta myös vähemmän vakavasti ”Puavona ja Penana”.
Jaakkiman kirkossa samoin kuin toisella puoliajalla kuultavat Hiljaa laulaa ja
Kuin kaste ovat jälkimmäiseltä ”Koska näin kesytit minut”. Harva ihminen on
niin monitaitoinen: tämä käsityöyrittäjä ja toimittaja on pitänyt omia
kuvanäyttelyjä, runoilee ja säveltänyt piruuttaan yhden hienon laulunkin.
Rakas entinen, on aivan erityylinen, myös eri aikaan tehty, mutta aihepiiriltään
samankaltainen. Laulu on myös saanut innoituksensa rajantakaisesta Karjalasta
ja siten arvelin että nämä kaksi laulua käyvät pariksi. Sanoittaja
Loukkaanhuhta on Katrin tavoin Kesälahdelta.
3.
Muistot (1999), san. Hertta Tynkkynen
Muistot
Säteitä, hymyä
Heräsin aamuun
Rekiretki
Punkaharjun
Naislaulajat, joht. Marja-Leena Luumi
EA, piano
Hertta Tynkkynen on
punkaharjulainen runoilija. Tynkkysen runoja on säveltänyt aikaisemmin mm. Toni
Edelmann ja savonlinnalainen Timo Hämäläinen. Kävin Hertan luona, jossa oli
piirongit pullollaan tekstejä, runoja oli tuhatkunta, vähintäänkin. Valitsin
mukaani muutaman kymmenen joista hahmottelin muistaakseni aluksi yhdeksän runon
mittaista kokonaisuutta. Nuo tekstit kyllä kolahtivat: laulussa Muistot
kuulen aivan selvästi piirongin narahduksen, laulussa Heräsin aamuun
tunnen auringon säteen.
Punkaharjun naislaulajien kanssa olen tehnyt Marja-Leenan
kautta yhteistyötä toistakymmentä vuotta, hieno kokemus oli esimerkiksi hyvin
onnistuneet esitykset Beatles -sovituksista muutama vuosi sitten. Viime
syksystä lähtien iloni on ollut johtaa kuoroa Marja-Leenan jälkeen.
4.
Laulu vaakalinnusta (1990), san. P. Mustapää, samannimisestä runokokoelmasta
Ruissalo
Kuuvannokassa
Tapaaminen
Haapsalun valkea nainen
Marja-Leena Luumi, laulu
EA, piano
P. Mustapää, oik.
Martti Haavio, vietti nuoruutensa Ylänteellä Turun lähistöllä. Mustapään
laajassa runotuotannossa ainakin nämä runot pohjautunevat nuoruusvuosien
kokemuksiin, niin elävästi niissä kuvataan Turun ympäristöä: ensimmäinen kertoo
tietenkin Ruissalosta, kaksi keskimmäistä sijoittuvat Turun saaristoon ja
viimeinen Viroon. Runokokoelma vie lukijan sitten edelleen siitä etelään. Itse
olen myös viettänyt osan nuoruuttani Turussa. Tapaamisen hautausmaan olen aina
kuvitellut Nauvoon, jossa vanhemmillani on kesäasunto ja jossa on itsekin
tullut paljon oleskeltua. Kappaleet ovat aika perinteisiä yksinlauluja,
häpeämättömän romanttisia tyyliltään. Kuulen kyllä Ruissalon tammilehtojen
soinnut.
Hahmottelin tuota laulusarjaa ollessani Punkaharjulla
Puruveden kansalaisopiston musiikinopettajana 1990-1992 ja pyysin Marja-Leenaa,
yksinlauluryhmän opettajaa, esittämään sen, mikä toteutui sitten
eduskuntavaalipäivänä 17.3.1991 Vaalilaulut -konsertissa. Sittemmin olemme
esittäneet sarjan useasti, muita yksinlauluja on tullut tehtyä vähintään
vihkollisen verran, joista myös useimmat olemme esittäneet. Melkein kaikissa
mahdollisissa liemissä meidät on sittemmin keitetty liittyen monenlaisten
juhlatilaisuuksien ohjelmapuoleen. Yhteystyömme toinen puoli on kuorotoiminta,
useimmiten siten että Marja-Leena johtaa ja minä sovitan ja säestän,
Punkaharjun lisäksi Enonkoskella ja Imatralla. Ei ole toista yhtä innostavaa ja
pedagogisesti älykkäämpää ihmistä. Yhdessä Punkaharjun Naislaulajien kanssa
juhlimme 6.2. dir. cantus arvonimeä mikä hänelle myönnettiin 1.12.2006.
5. Treholt
-trilogia (1986)
Lepajoe lepää Roskakuilu -orkesteri:
Roosna ryöstää Helena Äijö, Juha Äijö, viulu
Treholtin pako Selja Flink, huilu
Annu Kari, piano
Panu Helke, lyömäsoittimet
EA, basso, syntikka (fagotti)
Kun kerran Viroon
päästiin niin pysytään siellä vielä hetki. Virolaiset Alex Lepajoe ja Raivo
Roosna saivat mainetta 80-luvun puolivälissä ryöstämällä vauhdikkaasti
Tillanderin kultaseppäliikkeen Helsingissä. Treholt oli norjalainen diplomaatti
joka tuomittiin vakoilusta. Kyllähän roistoista aina legendoja syntyy, en
muista tarkalleen näiden syntyhistoriaa. Kaksi ensimmäistä perustunevat vain
sanaleikkeihin, mutta Treholtin pako ei. Saattoi olla ettei Treholt
todellisuudessa koskaan edes paennut
muuta kuin mielikuvituksessamme, mutta niin vain kävi että hän päätyi
lopulta Rio de Janeiroon juhlimaan Brasilian maailmanmestaruutta. Tarkka lukija
tietenkin huomaa että taas livettiin totuudesta: ei Brasilia voittanut 1986.
Sehän oli tietenkin unohtumaton Maradonan ja Argentiinan vuosi, ja Mexicon
Cityn Azteca stadionin maailman suurin paperisilppusade loppuottelun jälkeen
sopii kyllä hyvin Treholtin samba-tunnelmaan.
Niin tai näin,
Treholt -trilogia on ainoa sävellykseni jossa on ohjelmallinen sisältö:
Lepajoe lepää
Lepajoe lepää,
mahdollisesti sellissään.
Roosna ryöstää
Tunnoton roisto
Roosna vaeltaa päämäärättömästi pitkin pimeitä kujia, mieleen tulee vähitellen
ajatus ryöstöstä, suorittaa ryöstön, mutta sen päätteeksi hälytyskellot alkavat
vimmatusti soida, pakenee, ja päätyy vaeltamaan pimeille kujille.
Treholtin pako
Norjalaiset
vanginvartijat tanssivat kansantansseja vankilan pihalla, toisaalla Treholt
(=fagotti) lymyää sellissään. Onnistuu kuitenkin varastamaan avaimen, pakenee,
ja päätyy Brasiliaan tai mahdollisesti muuhun Etelä-Amerikan maahan, viettäen
lokoisia päiviä samban soidessa Brasilian maailmanmestaruudelle.
Roskakuilu-orkesteri sai alkunsa 1983 Polyteknikkojen
Orkesterin, siis teekkareiden, piirissä Espoon Otaniemessä. Legendaarinen
ensimmäinen keikka tehtiin Espoon MM-kisakylään 1983. Orkesterin jäsenet olivat
kieltämättä innostuneita päästessään soittamaan neekerijatsia aidoille
afrikkalaisille. Keikka valitettavasti kuitenkin keskeytyi kun ravintolaan tuli
hienoon pukuun pukeutunut sysimusta mies ja pyysi kohteliaasti, että voisimmeko
soittaa vähän hiljempaa kun heillä on kokous viereisessä huoneessa. Samalla
keikalla ensimmäinen lyömäsoittajamme sanoi itsensä irti, koska olin
salakuljettanut sinne vanhan maalipurkin setin vahvistukseksi.
Sittemmin olemme esiintyneet monenlaisissa juhlissa,
kokkareilla, häissä ym. Aktiivisemmin orkesteri toimi kymmenisen vuotta jonka
jälkeen esiintymisiä on ollut harvemmin. Yllämainittujen lisäksi mukana ovat
olleet käyrätorven soittaja Erkki Kuisma, ja huilisti/fagotisti Jaakko Aarnio,
molemmat aivan verrattomia soittajia. Soitamme aina akustisesti, viihdettä
laidasta laitaan, tietynlainen ragtime johtavana ajatuksena. Treholt -trilogia
esitettiin radiossa vapunpäivänä 1987 orkesterista kertovassa ohjelmassa
"Musiikkia roskakuilun pohjalta".
VÄLIAIKA
Champs Elysees - tai ainakin Elysee
6.
Hiljaa laulaa (2003), san. Katri Tirkkonen
7.
Istun onkimassa (1997), san. Helena Kärnä (2006)
8.
Sade tulee (1997), san. EA
9.
Kuin kaste (2003), san. Katri Tirkkonen
10. Kuu (1997), san. Helenä Kärnä (2006)
11. Ikävä (2006), san. Helena Kärnä
Katja Suomalainen,
laulu
yhtye: Antti Hokka, basso
Tapio Kainulainen,
kitara
Panu Helke,
nokkahuilu, bongat
Timo Hämäläinen,
rummut
EA, koskettimet,
kitara
Vuonna 1996
perustimme Pekka Asikaisen kanssa Mustameri -tanssiorkesterin. Sen toisena
solistina toimi jonkin aikaa Soili Asikainen (nyk. Sirén), jonka kanssa teimme
demon josta Sade tulee, Kuu ja Istun onkimassa ovat,
jälkimmäiset kaksi kuitenkin uudelleen sanoitettuna savonlinnalaisen Helena
Kärnän toimesta (Kiitos Helenalle!). Hiljaa laulaa ja Kuin kaste
ovat, kuten jo mainittu, Katri Tirkkosen levyltä "Koska näin kesytit
minut". Ikävä on kantaesitys, samoin Sade tulee, ainoat
sellaiset tässä konsertissa. Pyysin Juvalta kotoisin olevaa, nykyään Kuopiossa
Savonia AMK:ssa pop/jazz-linjalla opiskelevaa Katja Suomalaista laulamaan nämä
koska hän on erittäin tyylitietoinen laulaja. Nämä kappaleet eivät istu ihan
helposti tiettyyn genreen (eivät muuten juuri muutkaan tämän konsertin
kappaleet !!). Lähinnä ne ovat balladeja, osa kansanlaulun omaisia, osa
lattarisävyisiä.
12. Bon jour (1991), san. Raili Pulkkinen
13. Tutta Pariisissa, (1991), san. Raili Pulkkinen
Marja-Leena Luumi
ja Eino Logrén, laulu
EA, piano
Pitihän nämäkin
tulla mukaan. Laulut ovat laulunäytelmästä "Parempi tie Eurooppaan".
Sen saivat aikaan Raili Pulkkinen ja Anneli Tuhkanen. Se esitettiin kolmesti
1995. Laulajat olivat pääosin Kesälahden yksinlauluryhmän jäseniä. Teksti oli
aikoinaan ajankohtainen, näytelmä tehtiin muutama vuosi ennen EU:iin
liittymistä. Se kertoo missiemo Tutasta, aluksi kovapintaisesta naisesta, joka
näytelmän kuluessa muuttuu, mukana on luonnonsuojelua, ym. Laulunumeroita siinä
on parikymmentä. Bon jour on tavallaan mukaelma My Fair Ladystä, jossa
matkailuvirkailija Miss Mutka yrittää opettaa Elmolle ranskaa. Toisessa
laulussa Tutta huomaa itsestään uusia piirteitä, toisaalla on Elmo Brysselissä,
joka kaipaa Tuttaa ja haluaa Pariisiin, josta Tutta taas haluaa pois...
14. Lauluinmaa (2005), loppulaulu samannimisestä
laulunäytelmästä, san. Anneli Pulkka
Kesälahden
yksinlaulajien revyy-ryhmä, joht. Marja-Leena Luumi
EA, piano
Lauluinmaa näytelmä
on tehty Kesälahden yksinlauluryhmälle. Tein siihen tämän loppulaulun, muut
numerot siinä ovat tuttuihin säveliin tehtyjä. Hulvaton näytelmä kertoo
kunnanviraston erikoisista kuvioista, sen nähtyäni en voinut uskoa että ne
tutut veijarit joiden kanssa olen vuosia tehnyt töitä ovat niin hauskoja
koomikkoja.